MuseoSuomi

Vanhalinna on osa Aurajokilaakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Linnavuoren vieritse kulkee museotienä 3, 4 km pituinen osuus Hämeen Härkätietä. Linnavuoren lukuisissa kaivauksissa (vuosina 1886, 1889, 1908-09, 1957-60, 1962, 1964 ja 1970-75) on löydetty merkkejä kolmesta eri käyttövaiheesta. Varhaisin näistä ajoittuu pronssikaudelle (1100-500 eKr.), seuraava kansainvaellus- ja merovinkiajalle (n. 500-700 jKr.) ja viimeisin rautakauden lopulle, 1000-luvulta alkaen. Tätä linnavuoren kaikkein aktiivisinta käyttövaihetta kesti 1300-luvun alkupuolelle. Ainakin osan tästä ajasta mäellä on asuttu pysyvästi ja rautakaudella se linnoitettiin. Mäen lakitasannetta on muokattu todennäköisesti rautakaudelta lähtien täyttämällä kalliosyvänteitä ja tasoittamalla piha-aluetta. Linnavuoren laelta on löydetty jäänteitä 10-11 rakennuksesta ja mäen itä-kaakkoisrinteellä on todettu varustuksia kahdesta vallirakenteesta. Linnavuoren viereiseltä Aittamäeltä on löytynyt viikinkiaikaan ajoittuva polttokenttäkalmisto, josta on löytynyt myös vanhempaan roomalaisaikaan ajoittuvia ns. Kärsämäentyypin uurnahautauksia. Museovirasto on tehnyt Vanhalinnan alueella hoitotöitä vuodesta 1990 lähtien. Linnavuoren lisäksi hoitoalueeseen kuuluu Aittamäen kalmistoalue.